Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat siis tänne!

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Triplaturkki
Kotisivut: http://soturikissaat.suntuubi.com/

17.10.2011 17:03
Heräsin aikaisin. Juuri silloin päällikkö kutsui lauman koolle. "okei tulen kai minäkin", sanoin kun en malttanut olla hiljaa.

"Triplapentu tuleha...", päällikön lause jäi kesken kun huusin: "Ei tarvitse edes pyytää! Tulisin kumminkin!" "Jaha", päällikkö vain tokaisi. Sitten hän nimitti minut opilaaksi.

Lähdin paikalta pikaisesti muiden oppilaiden luokse ennenkuin kukaan ehti onnitella.
"Pöö, kaikki! Haluan tietää keitä te kaikki olette!"
"En kerro!" sanoi Synkkäturkki.
"Pöh! Kyllä saat luvan kertoa! Mäkin voin ketoa!" vastasin.
"Sähän oot Triplaturkki", Synkkäturkki sanoi.
"Mistä tiesit?" kysyin.
"Kuuntelin nimitystä."
"Miten ihmeessä?"
"Olet ihan tyhmä."
"Ai jaa. Tiedätkö kuinka vanha olen? Jos et olet aaivan outo" kysyin.
"No tietenkin kuusi kuukautta", Synkkäturkki vastasi.
"Mistä tiesit?"
"Kaikki oppilaat nimitetään kuusi kuukautisina", Synkkäturkki vastasi hieman turhautuneesti.
"Ai jaa. No kuka sää oot?"
"Kerrotaan nyt sitten, olen Synkkä", synkkäturkki sanoi.
"Oletko päällikkö?" ihmettelin.
"No en tietenkään, pöhkö! Synkkäturkki! Tarviiko se loppukin sanoa aina?" Synkkäturkki huusi.
"Tarvii. Mutta menen metsään hajoittelemaan väistelyä. Heippa!" sanoin ja lähdin. Lempeäpilvi tuli vastaan ennen kuin pääsin ulos leiristä:
"Minne menet, olisi tuntisi vuoro. Vai aloitetaanko vasta huomenna?"
"Menen väistelemään. Aloitetaan huomenna", vastasin.

Loppu!

Nimi: Synkkäturkki

30.09.2011 22:16
Lempeäpilvi "valmensi" Havuturkkia ja Kuuraturkkia. Meillä ei ollut erityisen hyvät välit... Tavallaan toivoin, että he olisivat ystäviäni, ja tavallaan en... Olin hirveän yksinäinen. Istuin jonkun männyn alla. Mutta aina, kun tapaan jonkun suden, saatan möläyttää jotakin typerää, ja sitten kaikki vihaavat minua... Ja nyt taidan rypeä itsesäälissä... Ajattelin ja ravistelin päätäni. Niiskautin. Ja minähän en itke joidenkin ystävyys suhteiden takia... Ravistelin päätäni lisää. Lempeäpilvi pöllähti eteeni kuin aave ja minä säikähdin niin, eetä olin hypätä ilmaan. Kuulin vähän matkan päässä Kuuraturkin ja Havuturkin hysteerisen naurun. He siis vakoilivat minua... Laskin katseeni.
- Päivää... mumisin Lempeäpilvelle. Hän katsoi minua kysyvästi.
- Onko jokin hätänä? Nyt olisi sinun "oppituntisi", Lempeäpilvi sanoi. Minä nyökkäsin ja nostin lasittuneen katseeni Ohjaajasuteen. Lempeäpilvi epäili hetken, mutta silti alkoi opettaa.
- Eli, ensimmäinen oppituntisi, ja helpoin tekniikoista on Morsibus.
- Morsihä? vastasin.
- Morsibus. Lempeäpilvi toisti ja naurahti.
- Morsibus. Minä toistin. Lempeäpilvi nyökkäsi.
- Eli vahva purenta, sinä kait osaat sen jo, vai? Minä suljin silmäni ja uppouduin muistelmiini. Muistin, kuinka olin purrut joskus jotakin keppiä niin kovaa, että siihen oli jäänyt mahtavat jäljet pennun hampaistani. Emonkin käpälään taisin joskus tehdä ne samat hampaanjäljet. Sitten avasin silmäni, joissa oli pieni huvittunut loiste ja nyökkäsin. Lempeäpilvi nyökkäsi myös. Sitten hän näytti sellaisen hienon liikkeen... Hän käveli vähän matkan päähän, hyppäsi, kääntyi ilmassa ja laskeutui silti sulavasti viereeni. Toljotin häntä silmät suurina.
- Wow! sain henkäistyksi, ja tunsin Kuuraturkin ja Havuturkin katseet niskassani. Miten kaksi urosta voi häiritä niin paljon! Ääliöitä molemmat... Sitten kauhistuin. Jos ajattelisin näin, en IKINÄ voisi olla heidän ystävänsä. Minähän aijon yrittää pitää suuni kiinni tavatessani uuden sud...
- Maa kutsuu, Synkkäturkki! Havahduin ajatuksistani ja käänsin katseeni tassuistani ohjaajasuteen.
- A-anteeksi... mumisin. Ja kuulin TAAS sitä hysteeristä räkätystä takaatani pensaasta. Huokaisin äänekkäästi.
- Sinun vuorosi yrittää. Lempeäpilvi sanoi. Palautin mieleeni sen kohdan, kun Lempeäpilvi loikaksi ja teki sen hienon liikkeen. Sitten minä hyppäsin. Ja käännyin. Siihen se itseasiassa jäikin... kun laskeuduin, liukastuin ja mäsähdin kyljelleni.
- Auh... pihisin. Nousin hoiperrellen. Lempeäpilvi katsoi minua huolestuneena.
- Oletko ihan kunnossa?
- Jo- joo... änkytin. Havuturkki ja Kuuraturkki olivat toden näköisesti lähteneet, koska eivät enää nauraneet.
- Pystytkö yrittämään uudelleen? Se pitäisi opetella... Lempeäpilvi selitti. Minä nyökkäsin. Joten yritin uudelleen. Joten hyppäsin, käännyin ja kun laskeuduin, juoksin hieman Lempeäpilven ohitse ja pysähdyin. (Minulla oli siis ollut silmät kiinni kokoajan...)
- Sehän meni hienosti! Lempeäpilvi sanoi.
- Mutta pidä ensikerralla silmät auki. Hän sanoi ja naurahti. Minäkin nauroin.
- Jätän sinut metsästämään... Lempeäpilvi sanoi ja lähti. Lähdin kävelemään ja hetken päsätä eteeni tupsahti Kuuraturkki ja Havuturkki.
- Hyvin meni tuo sinun hyppysi. Havuturkki irvaili. Minä katsoin maata. Kuuraturkki loi minuun kysyvän katseen.
- Kuulkaa, en oikeasti aikonut kertoa teistä. Olen vain väsynyt, liian vähän unta... Siinä kaikki! Huudahdin viimeisen lauseen ja lähdin pois paikalta juoksuaskelin. En jaksanut alkaa riidella noiden kanssa...

// Tolalnen nyt tuli, pitää lopettaa... oon iiiiihan hirveen väsynyt xD

Nimi: Kuuraturkki

29.09.2011 16:34
Kirjoittelen tässä nyt pikaisesti..:).

Havahduin unestani, kun Havuturkki hyökkäsi päälleni.
-Mi-mi-mitääähh??Kuka mikä missä? Anna tulla vaan, jos uskallat! Selitin unissani ja huidoin suuria tassujani Havuturkin naamalle.
Havuturkki lennähti selälleen ja nauroi kuin mikäkin.
-"Anna tulla vaan, jos uskallat!" Havuturkki imitoi minua ja nauroi entistä enemmin. Hyökkäsin hänen kimppuunsa leikilläni ja nauroin. Hetkeksi ehdin unohtaa huolet siitä, kuinka olimme vakoilleet Tähtilaumalaisia.. Hetkeksi sain rentoutua, kunnes Synkkäturkki käveli paikalle. Seisahduimme hetkeksi leikistämme ja katsoimme tuota tummaa naarasta. Hän vastasi katseeseen pistävällä murahduksella.
-Mitä te metelöitte? Hän kysyi muristen. (Sori multakin tää Synkkäturkin ja mun välinen suhde:D).
-Pidämme hauskaa.. Naurahdin ja katsoin Synkkäturkkia.
Naaras murahti ja käveli pois. Katsoin Havuturkkiin.
-Niin oliko sinulla asiaa kun herätit minut kesken kauneusunieni? Kysyin huumorillisesti.
-Mennään harjoittelemaan.. Lempeäpilvi(?) odottaa meitä.. Havuturkki haukahti ja hailautti häntäänsä puolelta toiselle.
-Mennään vaan! Naurahdin ja kävelin ystäväni perässä metsään.
-Eilinen vakoileminen on vielä näemmä pysynyt salassa.. Sanoin hiljaa ystävälleni.. (:))
-Toistaiseksi.. Jos Synkkäturkki on vielä pitänyt salaisuutensa, voin lyödä vaikka luusta vetoa, että hän ei pidä sitä kauaa.. Murahti Havuturkki.
-Voit olla oikeassa.. Myönsin ja kävelin hyisevän kylmässä ilmassa. Aurinko ei paistanut, ja tuuli kylmästi. Olo oli kuin keskellä Siperian vuoristoa!
-Huomenta! haukahti Lempeäpilvi, kun kävelimme hänen luokseen.
-Huomenta!Vastasimme Havun kanssa lähes yhtä aikaa.
Varoittamatta Lempeäpilvi hyppäsi ilmaan ja sinkosi salamankovaa ilmasta maahan suoraan minun ja Havuturkin väliin. Horjahdimme molemmat sivuille ja kaaduimme kovaan, neulasten peittämään maahan. Vilkaisin ruskeaa ystävääni, kun hän nousi ylös kuin säikähtänyt pesukarhu ja katsoi Lempeäpilveä suurin silmin.
-WOW! Toi oli SIISTIÄ!! Havuturkki huusi suoraa kurkkua ja heilutti häntäänsä. Minä nousin ylös ja puistelin neulasia lumenvalkeasta turkistani.
-Tuo teidän on osattava, jotta voitte yllättää vastustajan taistelussa! Ilmoitti Lempeäpilvi. Hänen katseessaan oli päättäväisyyttä.
-Selvä.. Tuosta noin vain? Kysyi Havuturkki hilpeästi.
-Havuturkki, olen varma, että kun hypähdät ilmaan, tulet vielä kovempaa alas kuin Lempeäpilvi.. Kiven lailla! Nauroin leikkimielisesti ja annoin naurun tulvia ulos kidastani.
-Kuules nyt! Nauroi Havuturkki ja hyökkäsi kimppuuni.
-Se oli VITSI! Hihitin ja juoksin ystävääni karkuun hullun lailla.
-Noniin.. Rauhoitutaampas.. Naurahti Lempeäpilvi lempeällä äänellään ja katsoi meitä lempeillä silmillään.. (XD).
Ohjaajasusi näytti meille vielä pari kertaa liikkeen ja opasti meitä tekemään ne kuten hän.
-Muista pitää tassut pääsi korkeudella, luotisuoraan ylös päin.. Muistutti Lempeäpilvi ruskeaa ystävääni, kun hän oli aloittamatta hyökkäystä. Havuturkki nyökkäsi.

Hän singahti ilmaan juuri kuin luoti. Ylhäällä hän kääntyi ympäri, mutta liian paljon.. Hän lähti laskeutumaan alas.. Selällään..
-Käänny!! Huusi Lempeäpilvi kauhistuneena. Havuturkki ei kuullut ohjeita, ja pian löysinkin itseni hänen massansa alta liiskaantuneena kuin räiskäle..
-Oletteko kunnossa? Kysyi Lempeäpilvi huolissaan.
-Havuturkki, voisitko nousta päältäni? Huusin naurua pidätellen.
-Joo sori.. Hän nauroi ja nousi seisomaan. Minäkin nousin viimein seisomaan, ja katsoin tassujani.. Huh, kaikki tallella!
-Ihan hyvin, mutta älä käänny niin paljon ympäri.. Nyt on Kuuraturkin vuoro! Sanoi Lempeäpilvi susimaisella äänellään ja hymyili.
-Varo ettet katkaise selkärankaasi.. Supitti Havuturkki. Nyökkäsin hänelle, ja valmistauduin hyppyyn.
Sinkosin suoraan ylös, ja kun vauhti alkoi hiipua, käännyin ympäri. Nyt olin menossa kohtisuoraa, tassut edellä maata.
-Hyvin menee.. Sanoi Lempeäpilvi, mutta aivan liian aikaisin..
Olin juuri melkein maan tasolla, kun tassuni osuivat maahan, mutta luisuivat altani, ja lässähdin mahalleni maahan. Ilmat tyhjenivät keuhkoista ja sai minut haukkomaan henkeäni.
-Kuuraturkki! Oletko kunnossa?! Kysyi Lempeäpilvi pelästyneenä. Havuturkki käveli viereeni ja katsoi minua kauhistunein silmin.
-E-ei tässä mitään*köhköh*. Yskin ja nousin seisomaan. Annoin hapen kulkea keuhkoissani.
-Ihan hyvin.. Lempeäpilvi sanoi lopulta.
-Joopajoo.. Naurahdin.
-Tuo on yllättävän vaikeaa.. Havuturkki nauroi.
-Kokeilkaa yhtä aikaa.. Muistakaa olla kääntymättä LIIKAA ylhäällä, ja laittakaa tassut jämäkästo maahan kun laskeudutte.. Lempeäpilvi opasti.. Minua nauratti.. Aivan kuin joku susi olisi lähdössä lentämään..

-Valmiina? Kysyin ystävältäni.
-Joo.
-Än-Yy-Tee-NYT! Huusin, ja syöksähdin ilmaan. Näin sivusilmällä, kuinka Havuturkki kohosi ilmaan vierelläni, ja kääntyi tismalleen samaan aikaan alas kuin minä. Nyt oli pakko onnistua, pakko!

Maa läheni nopeasti, ja sai adrenaliinin kiertämään suonissani.
Kun tassuni osuivat maahan, olin varma, että kaatuisin, mutta pysyinkin oystyssä, ja jatkoin matkaa maassa. Juoksin pienen matkan, ja käännyin takaisin. Olin onnistunut! En ollut ainoa, joka oli onistunut, vaan myös ystäväni Havuturkki oli onnistunut suorituksessaan.
-Mahtavaa!! Huusi Lempeäpilvi.
-Me onnistuimme!! Kiljui Havuturkki. Hän juoksi luokseni ja kaatoi minut, vahingossa.
Hypimme intoa täynnä ja kiljuimme.
-Se meni kieltämättä hienosti.. Menkäähän nyt siitä vapaalle! Naurahti Lempeäpilvi ja päästi meidät menemään.


-Ota kiinni jos saat! Huusin ystävälleni, ja juoksin tuota karkuun.
-Sainpas! Huusi Havuturkki, ja kaatoi minut maahan. Pyristelin karkuun, mutta pysähdyin, kun huomasin, että olimme Tähtilauman reviirin rajalla.
-O-ou.. Tuolta tulee.. Havuturkki mumisi.
-KIIVASMYRSKY! Henkäisimme yhtä aikaa paniikissa.
-Tule tänne! Kiljaisin, ja hyppäsin yhdellä suurella loikalla puuhun.
-Mitä? Miten sinä..? Havuturkki kysyi ällistyneenä.
-Hyppää vain! Kovaa! Huusin ja katsoin tuota rohkaisevasti. Havuturkki keräsi voimiaan hyppyyn, ja hyppäsi. Hän pääsi kuin pääsikin kylmälle ja pakuslle oksalle, ja kökötti siinä minun vieressäni. Puussa oli vielä onneksi melko tiheästi ruskan värjäämiä lehtiä, joten meitä ei näkynyt puusta.
-Mikä himputin kissa sinä olet? Nauroi Havuturkki katsoen minua.
-Hysst! Sihahdin ja kuuntelin Tähtiklaanilaisten keskustelua.
-Tuo on se sama naaras, jonka näimme silloin kun vakoilimme noita! Supitti Havuturkki. Katsoin vaaleaa naarasta. Totta!
-Sädeturkki, älä ikinä mene tuolle puolelle.. Siellä on toisia susia.. Sanoi Kiivasmyrsky murisevalla äänellään.
-Hänen nimensä on Sädeturkki! Sanoi Havuturkki hiljaa.
-Ompa hän kaunis.. Huokaisin. Havuturkki katsoi minua kulmat kurtussa ja tönäisi.
-Hiljaa! Hän sanoi nauraen.
Tähtilaumalaiset kaikkosivat pusikkoon. Kun heidän viimeinen tuuhea hännänpäänsä katosi näkyvistä, uskaltauduimme puusta alas.
-MURR!!RÄYH!!! Kuului murinaa takantamme. Se oli Triplaturkki, Kuulauman naaras.
-Me tässä vain.. Rauhoittelin.
-Mitä apinoita te luulette olevanne?! Murisi Triplaturkki.
-Kapusiiniapinoita.. Havuturkki murahti, ja repesi samoin tein nauruun.
Me kaikki nauroimme ja juoksimme metsässä kuin päättömät kanat.
Kun saavuimme aivan pienen pienen kukkulan laelle, kävi meitä vasten kylmä tuuli. Nenälleni tipahti jotain ktlmää ja kosteaa..
-LUNTA! Henkäisimme yhtä aikaa, ja katsoimme tipahtelevia lumihiutaleita. Ne kaikki olivat niin erilaisia, kauniita..
-LUNTA! Täällä todella sataa LUNTA! Triplaturkki huusi ja juoksi ympäriinsä ja yritti ottaa lumikiteitä suuhunsa.
Juoksimme taas iloisena. Lumi suli karvaisille kasvoillemme, kun juoksimme. Se oli kylmää ja todella virkistävää..

Väsyneinä palasimme leiriimme pitkän ja hauskan päivän jälkeen.
Painauduimme Havuturkin kanssa toisiemme viereen ja nukuimme sikeästi kuin tukit..


//Tuollainen kiireessä tehty pätkä! Muuten, onko täällä jonkuinlaiset paikat alueissa(esimerkiksi onko väliä, jos kirjoittaa vaikka jostain pienestä joesta), vai voiko niitä paikkoja keksiä itse? Ja asummeko me leirissä, vai...?:).

Nimi: Synkkäturkki

28.09.2011 18:09
*leikkii isosiskoa* Ei se mitään kun pyysit jo antekesi :3 (anyteeksi yp: lle, kun "sötätään" viekkua... keskustelu siirtyy juttu wiekkuun! XDDD

Nimi: Havu pahoillaan
Kotisivut: http://soturit.suntuubi.com/?cat=1

28.09.2011 18:02
Anteeksi Synkkäturkille, jos loukkasin sinua tarinassani! Olen TODELLA pahoillani!

Nimi: Sädeturkki

28.09.2011 15:36
Taas lyhyt D:

Nimi: Sädeturkki

28.09.2011 15:36
Kuuntelin veriturkin selostusta liikkeistä.#luulee tuon olevan helppoakin!#Murahdin mielessäni.Veriturkki loikkasi aivan ylitseni.Painoin äkkiä pääni matalaksi.Minua oli jo harjoitettu,Minulle oli opetettu Spetctare,niminen liike.Ja juuri nyt,olisi tehnyt mieli käyttää siihen tuohon...Muistin äkisti,että piti metsästää,niin kuin juuri oli veriturkinkin käsketty tehdä.Näin Sumuturkin.
-hei!tervehdin,ja hän hätkähti.Jänis hänen käpäliensä välistä karkasi.
-anteeksi!huikkasin.
-ei se mitään sisko!hän vastasi.
-sisko?hämmästelin.
-niin,etkö tiennyt?
-no kamelin kyttyrät sentään,EN TODELLAKAAN!Kiljaisin.
-no jaa..hän alkoi kertoa tarinaa.olin vähällä pyörtyä tiedosta.
-jaah,taidan tarvita hiukan aikaa sulattaa nämä..kiitos kumminkin kun kerroit..mumisin.
-no nyt se jänis karkasi..Sumuturkki vastasi keskittymättä enää.hän lähti etsimään jänistä.istuin sitten lähellä Kuulauman reviiriä tietämättä mitä tehdä.Pian haistoin kuulaumalaisen.Aloin pörhistää turkkiani,mutta kun näin hänet,hän vain tuijotti minua silmiin.Sitten älysin mitä hän yritti tehdä,SPETCTAREA!Ravistin päätäni ka puraisin häntä häntään.
-UIH!hän katkaisi katsekontaktin ja raapaisi minua kylkeen.Kaaduin maahan ja katsoin peloissani lähestyvää käpälää.Ravistin kynsistä silmiini tippuvat veritipat pois,ja sitten käpälä pysähtyikin.
-okei antaa olla..hän mumisi.
-olen havuturkki!susikertoi kun nousin pystyyn.
-mitäs tuo oli?kysyin töykeästi.
-no..en tiedä,tuli vain kumma tunne,mutta nyt minun pitää mennä,heido,tähtilaumalainen,mikä nimesi on?
-Olen Sädeturkki,Kiitos..Havu!mumisin.Havuturkki katosi reviirilleen ja itsekkin palasin leiriin.jos joku ihmetteli viiltoa kyljessäni,vastasin vain sen,että olin tavannut kuulaumalaisen,jolta sain pari muistoa.#enkai itse ihastunut häneen?#mietin yöllä,ja lopulta nukahdin.

Nimi: Havuturkki

28.09.2011 13:35
Tähti// Kirjoitin ton äkeisen tartinan TOSI TOSI pikasesti, sori ku se oli vähän...sanoisinko, että LYHYT? Tästä toivottavasti tulee pitempi ;')
Synkkäturkki hyppäsi eteemme virnuillen samalla viekkaasti. Hänen sinivihreät silmänsä hohtivat uhkuen ylimielisyyttä.
"Toisaalta", hän mietiskeli maireasti ""voisin ehkä olla kertomatta..." - tällä hetkellä kuuraturkin pelonsekaiseen ilmeeseen sekottui hiven toivoa, mutta vain hetkeksi, sillä Synkkäturkki jatkoi :
"...jos siis olisin aivan täysi tollo! Hah!" ( Synkkäturkin ja minun välinen suhde on tälläinen, hyväksykää se ;) )
Kuuraturkki manasi kai mielessään, ainakin sen perusteella, mitä hänen naamastaan saattoi päätellä.
"Olet...Olet,olet ärsyttävä!", ystäväni(?) kuitenkin murahti lopulta - vihamielisemmin kuin olin kuvitellut, hän suorastaan syllkäisi nuo sanat suustaan.
"kiitän, se oli tarkoituskin...", nyt jo hieman loukkaantunut, joskin yhä leveästi virnistävä Synkkäturkki kiitti ja jatkoi: "mutta en ole ihan niin kiitollinen, että päästäisin teidät pälkähästä - kas, tuolta Lempeäpilvi tassutteleekin..."
Tällä kertaa naaras ei valehdellut, opettajamme todellakin oli tulossa meidän luoksemme; iloisesti hymyillen kuin aina.
"Kuinka ärsyttävää...!", murahdin vahingossa ääneen.
"Niinpä...", kuuraturkki jatkoi lausettani.
"Mitenkäs metsästys sujuu?", lempeä naaras kysyi meiltä. Hitsi, unohdin ihan kokonaan, kun vakoilimme niitä...Niitä Tähtilaumalaisia...
Uppouduin puolivahingossa muistoihini hetken päähän, siihen, kun vakoilimme toisia susia...

"Havuturkki!", Kuuraturkki kutsui minua "Tule jo, senkin laiskimus!"'
"Joo,joo!", ärähdin. Terävät piikit ja kivet pistelivät ja tökkivät minua tassujeni alla. Mokomat turhat ärsykkeet!
"Hei, tule tänne...", ystäväni kuiskasi. Otin muutaman askeleen, ja kyyristyin sitten Kuuraturkin viereen. Hän raoitti muutamaa heinää, ja sitten näimme ne; Tähtilaumalaiset astelivat muutaman askeleen päässä meistä.
"Spec...Spec, Specta, se on vain päälliköille", kuulin vaalean naarassuden sanovan opettajalleen. en tuntenut valkeaa naarasta, mutta opettajan tunsin, hän oli Kiivasmyrsky, tunnettu soturi.
"Tuo vaalea naaras ón aika söpö. Tsih!", Kuuraturkki nauroi. Hetken juteltuamme siinä, kuulimme ärinää:
"Omalle reviirillenne nulikat!", Kiivasmyrsky ärisi.

"Ii-han hyvin", havahduin Kuuraturkin sanoihin, samalla kun hän tönäisi minua.


Taas lyhyt... ;'( Sori, ens kerralla pitempi!

Nimi: Veriturkki

27.09.2011 21:27
ÄÄÄ!!! siis Sädeturkki!!! anteeksi kamalasti kirjotusvirheestini... Sädeturkku... *repeää* melkein kuin sädeturku XD

Vastaus:

x'DDD
^Tähti^

Nimi: Veriturkki

27.09.2011 21:18
//toinen tarina sitten :D

Heräilin aamulla siihen, että Sädeturkku ulisi jotakin. ''Tuki kuonosi!'' Ärähdin hänelle, nousin nukkumasialtani ja sen jälkeen tassuttelin ulos oppilaiden pesästä.. 'Inha kirppukasa' Ajattelin itsekseni. 'Voisin varmaan mennä aamukävelylle järjestämään taas ajatukseni.' Ajattelin ja suuntasin leirin uloskäyntiä kohden. Pääsin ulos leiristä kenenkään huomaamatta ja jatkoin matkaani kuulauman reviirin rajaa kohti. 'Olisikohan ketään kuulaumalaista tänään ruokalistalla' Mietin ja nuolaisin huuliani. //O__O Veriturkki pelottaa mua itteniäkin! Joo ja älä minusta välitä XD// Jatkoin kävelyäni rajaa pitkin ja mumisin kokoajan kirouksia, koska yhtään kuulaumalaista ei näkynyt. 'Mokomatkin pelkurit!' Ajattelin. Jatkoin kävelyäni ja vähänajan päästä näin taas sen suden. ''Sinäkö taas!?!?!?'' Ärisin. Silloin susi käänty minuun päin. ''Kyllä. Minä taas.'' Susi vastasi rauhallisena. ''Antaisit meidän jo olla!'' Murisin tuolle. Susi katsoi minuun huvittuneena. ''Ja miksi minun pitäisi niin tehdä?'' Hän kysyi. ''Koska.... koska.... koska.. öööm..... En minä vain tiedä...'' sanoin hämmentyneenä ja olin tullut kysymyksen takia hämmentyneeksi. Toinen susi naurahti. ''Miksi et kerro nimeäsi?'' Kysyin. ''Koska siihen ei ole vielä tarvetta.'' Toinen susi vastaa. ''Ja miten ihmeessä tiesit MINUN nimeni?'' Kysyin. ''Edelleenkin olen tarkkaillut sinua kokoajan ja sen avulla myös saanut nimesi tietooni.'' Susi vastaa. ''Mutta nyt minun on mentävä....'' Susi sanoo, kääntyi kannoillansa ja lähti. 'Hän on edelleenkin outo...' Ajattelin.

Palasin takaisin leiriin. Heti saavuttuani näin vihaisen mäköisen Kiivasmyrskyn joka juoksi heti luokseni minut nähdessään. ''Missä olet ollut?!?!!?'' Kiivasmyrsky tivasi. ''Kävelyllä.'' Vastasin tyynesti. ''Etkä edes tuonut saalista yhtään mukanasi!?!?'' Kiivasmyrsky raivosi. ''Ei huvittanut metsästää'' Vastasin tyynesti. ''Vai EI huvittanut.. vai EI huvittanut!'' Kiivasmyrsk sanoi raivoissaan ja samalla pilkallisesti. ''Muistutat hieman liikaakin Riivamyrskyä'' //tossa siis sen suden nimi jonka tää tapas ja keksin ton vaa jostakin XD// Kiivasmyrsky sanoi. ''Ööööh..... kuka on Riivamyrsky?'' Kysyin. Kiivasmyrsky katsoi minuun. ''Riivamyrsky on eräs soturi joka karkoitettiin koska hän ei piitannut mistään saati kuunnellut ketään.... ja sinä olet ihan kuin hän!'' Kiivasmyrsky tokaisee. Katsoin Kiivasmyrskyn silmiin. ''Mutta unohdetaan se nyt... meidänhän piti harjoitella tänään taistelua'' Hän sanoi. Nyökkäsin kylläkin piittaamatta yhtään tuon kertomuksesta. Kiivasmyrsky lähti harjoittelualueta kohti ja lähdin seuraamaan. Aluellee päädyimme harjoittelemaan Iraa. 'Just.... helppoa...' Ajattelin kuullessani harjoittelun aiheen. Kiivasmyrsky käski minun kokeilla tekniikkaa puuhun. Tuhahdin ja tein tekniikan puhtaasti samalla selostaen muita liikkeitä. ''Ira eli Raivo. Pitää juosta täyttä vauhtia kohti vihollista, hypätä ilmaan ja kaartua maahan päin ruveten pyörimään. Spetctare eli Katse. Pitää katsoa vihollista suoraan silmiin, ja aivoissa määrätä katseensa jähmettää vihollisen. Inca oikea nimi Incantamentun eli lumo. Tässä tekniikassa pitää lumota vihollisensa, melkeimpä hypnotisoida. Caecus eli sokea. Pitää syöksyä vihollisen silmille niin, että vihollinen sokeutuu välittömästi. Profectus eli parannus. Pitää käyttää tahdonvoimaansa niin, että pystyy parantamaan vakavasti loukkaantuneen suden. Tämä tekniikka vaatii itsetuntemusta, ja on hyvin vaikea. Specta, joka on vain päällikön liike. Päällikkö voi herättää suden henkiin. Tämä toimii yhdelle sudelle vain kerran.'' Selostin harjoitellessani.

Jatkoimme harjoittelua aikas kauan jo opin Iran lisäksi myös Caecusken ja Spetcaren. ''Nyt saat metsästää jotakin'' Kiivasmyrsky tokaisi. ''Mitä?!!? Ei kuule onnistu!! menen syömään ja sitten nukkumaan!'' Tokaisin. ''Voi kyllä onnistuu'' Kiivasmyrsky sanoi. ''Koita pakottaa!'' Ärähdin ja hyppäsin kiivasmyrskyn yli jatkaen sitten matkaani leiriä kohti vilkaistessani taakseni näin pölmähtäneen näköisen kiivasmyrkyn tuijottavan minua. Tuhahdin ja ravasin leiriin tuoresaaliskassalle. Otin sieltä peuranvasan ja menin syömään sitä oppilaiden alueelle. 'Kaikkea sitä onkin....' Ajattelin.

Syötyäni lähdin taas hetkeksi ulos leiristä, mutta sillä kertaa Sädeturkki kirjaimellisesti törmäsi minuun. ''Katso eteesi!'' Ärisin Sädeturkille. ''Minne olet menossa?'' Sädeturkki uteli. ''Ei kuulu sinulle!'' Tiuskaisin. ''Kuuluupas, koska kiivasmyrsky käski kysymään sitä.'' Sädeturkki vastasi. ''No sano kiivasmyrskylle ettei se ole hänen asiansa minne olen menossa!'' Äyskäisin ja lähdin ulos leiristä.

Saapuessani reviirin itärajalle löysin taas kyseisen suden metsästä. ''Oletko sinä Riivamyrsky?'' Kysyin samantien tuolta. Susi käänty katsomaan minua. ''Kyllä olen'' Riivamyrsky vastasi. Nyökkäsin sitten. ''Miksi kysyt?'' Riivamyrsky kysyi minulta. ''Koska minua verrattiin sinuun ja halusin tietää, että kuka olet kysymällä sinulta oletko sinä hän.'' Vastasin. Juttelimme siinä sitten pitkän tovin. Huomasin pian, että aurinkoa ei enään näkynyt ja, että kuu oli noussut taivaalle. ''Luulen, että minun pitäisi mennä nyt.....'' Mumisin. ''Vaikka en haluaisi...'' Jatkoin. Riivamyrsky nyökkäsi. Sen jälkeen käännyin ja lähdin takaisin leiriä kohti.

Leiriin saavuttuani kukaan ei ollut näkemässä sitä, kun hiippailin oppilaiden pesälle nukkumaan. Tassuttelin hiljaa omalle makuupaikalleni katsoen matkalla nukkuvaa Sädeturkkia ja tuhahdin halveksivasti. Menin makaamaan makuupaikalleni ja suljin silmäni pohtien vielä hieman Riivamyrskyä, mutta siitten nukahdin.

//tämmönen tuli nyt.... Edelleenkin pidetään se lyhyt linja x_x Ja vielä tohon.... Oletko lukenut tän luonteen? Hehhee ei tää mitään oikeestaan kuuntele KETÄÄN

Vastaus:

LYHYT? ei todellakaan lyhyt! Hyvä tarina! Saat hmm... hankalaa.. *miettii* (ei kannata shoppailla, kun ei ajatukset enään kulje x'D) 13Taitopistettä
^Tähti^

Nimi: Veriturkki

26.09.2011 21:52
//no eka tarina sitten XD

Valitin vielä partioidessa Kiivasmyrskylle kokoajan siitä, kun hän ei antanut minun lähteä kahden Kuulaumalaisen perään. ''Koskaan ei tapahdu mitään mielenkiintoista, kun et anna minun tehdä mitään'' Nurisin. ''Kuule jos haluat niin huomenna voimme harjoitella joitakin taisteluliikkeitä'' Kiivasmyrsky sanoi. ''Ihan sama se on minulle!'' Äyskäisin, erkanin partiosta ja lähdin takaisin leiriin. ''Kaiken maailman......'' Mutisen itsekseni, kun ravaan leiriä kohti poimien kaksi jänistä ja yhden oravan matkalta jotka olin napannut aikaisemmin. 'Ja mitä vielä... minun pitäisi odottaa jonkun aikaa, että pääsisin koeajalle.... minä päätän, että heti soturiksi päästyäni mielummin erakoidun tai teen jotakin, että minut karkoitettaisiin, kuin jään tänne!' Ajattelen kävellessäni leiriin sisään ja pudottaessani saaliit tuoresaaliskasaan. Näin, kuin Tähti tuli luokseni. ''Hyvä saalis'' Hän kehui. Vastasin siihen vain tuhahduksella, nostin kasasta toisen tuomistani jäniksistä ja menin oppilaiden alueelle syömään nakellen niskojani. Tähti jäi hieman typertyneen näköisenä paikoillensa tuoresaaliskasan luokse. ''Olisin mielummin syönyt jotakuta kuulaumalaista, kuin jänistä...'' Mutisen itselleni, kun alan syömään jänistä.

Syötyäni jäniksen päätin lähteä pois leiristä jotta saisin olla yksin, mutta leirin sisäänkäynnille päästyäni Säde turkki pölmähti luokseni. ''Hei mihin olet menossa?'' Sädeturkki alkoi utelemaan. ''Ei kuulu sinulle!'' Tiuskaisin. ''Mutta, kun haluan tulla mukaasi!'' Sädeturkki intti ''Käyt hermoilleni anna minun olla yksin!'' Äyskäisin ja lähdin ulos leiristä Sädeturkin jääden suulle tuijottamaan jälkeeni. 'On siinäkin yksi kirpunpurema karvakasa!' Ajattelin Sädeturkista. 'Ei osaa muuta tehdäkkään, kuin ärsyttää' Ajattelin ärtyneesti, kun huomasin VALTAVAN suuren susi uroksen. ''Kuka olet ja mitä teet täällä?!!?!!?'' Aloin murisemaan tuolle. ''Rauhoitu.... En ole tekemässä sinulle mitään pahaa'' Susi vastasi minulle. ''Miksi minunn pitäisi uskoa sinua!?!?'' Ärisin. ''Koska ymmärrän sinua ja tiedän että vihaat omaa laumaasi. Kyseinen pointti sai minut hiljaiseksi. ''Miten sinä sen tiedät!?'' Kysyin. ''Koska olen tarkkaillut sinua'' Susi vastaa. ''Kuka edes olet?'' Kysyn sudelta, kun hän alkaa kääntyä. ''Veriturkki se selviää sinulle sitten, kuin siihen on sopiva aika'' Susi vastasi ja lähti jättäen minut hieman typertyneenä seisomaan paikoillensa. 'Okei.... hän oli outo.....'' Ajattelin ja ravistin päätäni.

Päätin sitemmin metsästää hieman ja onnistuin saamaan peuran vasan kiinni. Aloin raahaamaan peuran vasaa leiriä kohti kuunnellen ympärilleni. 'Toivottavasti se kirppukasa ei ala utelemaan missä olin...' Ajattelin tarkoittaen Sädeturkkia. Saavuttuani leiriin ja vieytäni peuran tuoresaaliskasaan huomasin, että aurinko alkoi painua maillensa. Haukottelin sitemmin hyvin leveästi ja suuntasin kohti oppilaiden pesää. Päästyäni sinne omalle nukkumapaikalleni suljin silmäni. 'Toivottavasti edes huomenna voisin saada hieman enemmän jännitystä....' Pohdin ja sitten nukahdin.

//anteeksi tarinan lyhyt pituus, mutta se tuntu vain niin sopivalta tuohon... ja vinkki.. se susi jonka tää näki ei oo Maori vaan yks toinen.

Vastaus:

Uuu.. jännitystä! Hyvä tarina, ei yhtään liian lyhyt! Saat 8Taitopistettä! (voisit muuten olla ystävällisempi päälliköllesi x'D)
^Tähti^

Nimi: GAVU

26.09.2011 20:31
"Pfft!", naurahdin "Näitkö Veriturkin ilmeen?" Kuuraturkki nyökkäsi.
"Joo! Varsinainen hölmistyjä!", ystäväni jatkoi lausettani.
"Niin, mutta entäs Kiivasmyrsky sitten?", naurahdin Kuuraturkille "Mokoma pelle!" Naureskelimme siinä hetken, kunnes tajusin:
"Tästä Lempeäpilvi ei kyllä tykkää..." Katsottuani Kuuraturkkia silmiin, huomasin, että hän ajatteli samaakuin minä. Nielaisimme molemmat hitaasti ja kuuluvasti.
"Emme todellakaan ole kertomassa hänelle", töksäytin.
"Ehkette te, mutta minä aion", joku sanoi takaatamme. ääni kuului synkkäturkille.
“Synkkäturkin mokoma!”, Kuuraturkki murahti.


Sry, pitää men

Vastaus:

Oke. Hieman lyhyt tarina, mutta ei se haittaa! :D Saat 2Taitopistettä!
^Tähti^

Nimi: Sädeturkki

26.09.2011 19:50
Katsoin tarkasti kun Kiivasmyrsky upotti hampaansa jänikseen.
-Kokeiles nyt sinä!hän sanoi ja nappasi toisen jäniksen käpäliensä väliin.Iskin hampaani jänikseen.Se lopetti vääntyilyn heti.Nostin sen ilmaan ylpeänä.
-Hienoa,Sädeturkki,Voimme siirtyä seuraavaan harjoitukseen,Ira,nimiseen harjoitukseen siis.Tätä pitää harjoitella hyvin jotta sen oppii kunnolla,näytän tämän vielä,ensi kerralla harjoitellaan yhä sitten purentaa!Kiivasmyrsky muistutti.
-Selvä,noniin,mitä pitää tehdä?kysyin innoissani.
-No,katso ensin,toimi vasta sitten!kiivasmyrsky murahti ja ponnisti kohti hirveä.Hän loikkasi ilmaan,Kaartui maahan.sitten alkoi kieppuminen,ja lopulta hirveltä oli melkein jalkairti.Loikkasin taakseppäin peloissani,kun hirvi alkoi nelistää kohti.Muistelin purentaa.Hyppäsin ilmaan ja teinkin vahingossa Caeus-nimisen hyökkäyksen.sokeutin siis hirven,ja sen hirnunta sai linnut lehahtamaan puusta.Mestarini kaatoisen maahan.
-Hyvä sädeturkki!Hän kehui.
-muistatko tekniikoiden kaikki nimet?hän tenttasi.
-Ira,raivo.Spetctare,Katse.Inca,lumo.Morsibus,pure.Caecus,Soke a.Profektus,Parannus ja Spe..Spek..Spekta se on päällikölle vain,ja herättää suden henkiin!Selitin hiukan takellellen.
-Hyvä...Kiivasmyrsky katsoi minua arvioiden.
-kunhan muistat,ettei kuka tahansa voi herättää susia henkiin!Hän muistutti.
-Oletkin jo harjoitellut Sokea,hyökkäystä,mennään katsomaan reviiri,jottei kukaan kuu-laumalainen ole tullut reviirillemme!Kiivasmyrsky murahti.Ja kutsui samalla Veriturkin,joka oli ollut metsästämässä.Tapasimme rajalla muutaman kuulaumalaisen.Havuturkki,ja Kuuraturkki,olivat tulleet seikkailemaan,ympäri rajojaan.Kiivasmyrsky alkoi äristä heille,ja sudet pakenivat häntä koipien välissä karkuun nauraen riemukkaasti.saisinkohan itse ystäviä?mietin.Veriturkki oli jo säntäämässä kahden suden perään,mutta kiivasmyrsky esti.
-He ovat omilla rajoilaan,on kylläkin huolimatonta,tulla näin lähelle rajojamme!Kiivasmyrsky murisi.Veriturkki päästi turhautuneen korahduksen kurkustaan,ja suuntasimme syvemmälle reviiriä.

Pahoittelen lyhyyttä,en oikein keksinyt mitään D:

Vastaus:

Hyvä tarina tuo oli :D Saat tuosta.. 5taitopistettä!
^Tähti^

©2018 ~Tervetuloa fantasiasuteen!~ - suntuubi.com